Lisäsin omalle sivulle yläpalkkiin tuon otsikon mukaisen aiheen, koska se liittyy olennaisesti blogissa käsiteltyihin teemoihin. http://jutuloi.blogspot.fi/p/blog-page.html
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
lauantai 29. joulukuuta 2012
Joulun ja uuden vuoden sosiaalisen median tapahtumat
Sosiaalinen media välitti mukavasti ystävien ja tuttavien joulunpyhien tunnelmat eri maailman kolkista. Ennen aikaan ei olisi tullut monelle mieleenkään "häiritä" tuttuja kesken joulun vieton, mutta nyt se tapahtuu lukijan valinnalla, eli se joka ei halua olla viestimien äärellä voi valita tämän. Ne, jotka kaipaavat sosiaalisen median tarjontaa löytävät sitä varmasti ja samalla voi osallistua muiden joulunviettoon. Oman joulun vieton ohella tuli nähtyä mitä kaikkea ihmiset tekevätkään jouluna ja millaisia kattauksia sekä ruokia oli tarjolla. Aika moni oli lämpimien kelien suunnalla.
Uusi vuosi tuo tullessaan pauketta. Se varmasti näkyy myös sosiaalisessa mediassa. Jo nyt on lähtenyt kiertämään Facebookissa erilaiset uuden vuoden "taiat" ja toivotukset. Kohti uutta sosiaalisen median tarkkailuvuotta siis!
Uusi vuosi tuo tullessaan pauketta. Se varmasti näkyy myös sosiaalisessa mediassa. Jo nyt on lähtenyt kiertämään Facebookissa erilaiset uuden vuoden "taiat" ja toivotukset. Kohti uutta sosiaalisen median tarkkailuvuotta siis!
perjantai 7. joulukuuta 2012
Linnantwiitit
Ajattelin tällä kertaa, että seuraan itsenäisyyspäivänvastaanottoa myös Twitterin välityksellä juhlien ajan. Täytyy sanoa, että oli hieman haasteellista katsoa kuvaa ja lukea samalla twiittauksia, joita tuli #linnanjuhlat hästägillä aikamoista vauhtia ja jäi monet kättelyt näkemättä kun luin twiittejä. Aika taitavasti parhaimmista twiittauksista oli kerätty aamun Helsingin Sanomiin kooste. Hyvät naurut saikin niistä parhaimmista. Alexander Stubb oli todella ahkera twiittaillessaan tiuhaan tahtiin kuvia tilanteista ja ihmisistä. Kovasti hänen twiittailuaan kritisoitiin, mutta ehkä on hyvä, että myös Linnanjuhlat siirtyvät uudelle aikakaudelle. Olisin toivonut muitakin juhlijoita twiittailemaan tunnelmistaan. Osallistuneet twiittaajat kommentoivat lähinnä joko asusteita tai arvostelivat juhlien tarpeellisuutta. Kotikatsomot pääsivät twitterin avulla mukaan kommentoimaan tapahtumia ja kertomaan näkökulmiaan.
Twiittaajia #linnanjuhlat -hästägillä oli joidenkin Twitterissä ilmestyneiden tietojen mukaan lähemmäs kolmetuhatta ja twiittejä toistakymmentätuhatta. Tällaista interaktiivista tositeeveetä en ole ennen päässyt kokemaan. Vielä kun nuo twiittaukset olisi saatu pyörimään tv-lähetyksen alareunassa, olisi helpottanut molempien medioiden seuraamista ja samalla olisi koko tapahtuma saanut ihan uuden perspektiivin.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Koska koulu tekee version 2.0?
Asiallinen Jani Kaarron kolumni alkuviikosta Helsingin Sanomien sivuilla, joka käsitteli opetusmenetelmiä ja arviointia. Ehkä olisi todella syytä päivittää opetusmenetelmiä ja antaa luovuuden loistaa oppimisprosessissa, ainakin enemmäin kuin nykyisin on tapana. Perustuvatko peruskoulu ja muut opinnot liikaa saneluun ja sen arvoiointiin miten hyvin asiat on kopioitu? Tässä suora lainaus kolumnista:
Saamme koulun, joka mittaa osaamista kokeilla ja arvottaa oppimistuloksia numeroilla, ja kaupan päälle se antaa ymmärtää, että lapsen menestys tulevaisuudessa on jollakin tavalla sidoksissa näihin numeroihin.
Käy lukemassa koko juttu: http://www.hs.fi/tiede/Koulu+unohti+p%C3%A4ivitt%C3%A4%C3%A4+itsens%C3%A4/a1305622069061?jako=89aa9c5a1eae8fd3e890342b774dce29&ref=fb-share
Saamme koulun, joka mittaa osaamista kokeilla ja arvottaa oppimistuloksia numeroilla, ja kaupan päälle se antaa ymmärtää, että lapsen menestys tulevaisuudessa on jollakin tavalla sidoksissa näihin numeroihin.
Käy lukemassa koko juttu: http://www.hs.fi/tiede/Koulu+unohti+p%C3%A4ivitt%C3%A4%C3%A4+itsens%C3%A4/a1305622069061?jako=89aa9c5a1eae8fd3e890342b774dce29&ref=fb-share
tiistai 20. marraskuuta 2012
Uusi tapa osallistua seminaarin kulkuun
Jossain toisessa blogissa pohdittiin aiemmin, miten Twitteriä käytetään erilaisissa seminaareissa. Tänään olin yhdessä sellaisessa, jossa järjestäjä kannusti twiittaamaan. Twiittailin esitysten kohokohtia ja niitä asioita, jotka halusin muistaa myöhemmin. Se oli vähän kuin muistiinpanojen tekemistä esityksen aikana. Sosiaalinen muistio siis.
Twiittailu esityksen aikana saattoi kyllä aavistuksen häiritä omaa keskittymistä. Twiitit ovat lyhyitä, mutta niidenkin sisältöön on keskityttävä. Muuten voi käydä niin että twiitissä ei ole tolkkua muiden lukijoiden silmissä. Seminaaritwiittailu toi uutta näkökulmaa asioihin, sillä muutama muukin innokas twiittailija oli yleisön joukossa ja jopa pienoista keskusteluakin saatiin esityksen aikana aikaan Twitterissä. Tässä tilaisuudessa järjestäjä ei tosin kommentoinut lainkaan yleisön twiittejä. He tekivät omia twiittauksia esityksen edetessä aina kyseiseen aiheeseen liittyen.
Vielä niille, jotka mahdollisesti ihmettelevät miten tämä sosiaalinen muistiinpanojen tekeminen käytännössä tapahtuu, kerrottakoon, että:
Twitterissä käytetään "hästägejä" eli risuaitaa # yhdessä tilaisuuden, aiheen tai teeman koodin kanssa. Koodi laitetaan omaan postaukseen liitteeksi, jolloin kaikki ne, jotka ovat kiinnostuneita aiheesta, löytävät sen helposti twiittien virrasta. Esimerkiksi #movember antaa tulokseksi kaikki ne postaukset, jotka kirjoittaja on halunnut jakaa ja ne käsittelevät Movember teemaa.
Twiitit ovat hyvä juttu seminaarien ja erilaisten tilaisuuksien markkinoinnissa. Oikealla tavalla tehtynä niistä voi saada lisäarvoa tilaisuuteen.
Twiittailu esityksen aikana saattoi kyllä aavistuksen häiritä omaa keskittymistä. Twiitit ovat lyhyitä, mutta niidenkin sisältöön on keskityttävä. Muuten voi käydä niin että twiitissä ei ole tolkkua muiden lukijoiden silmissä. Seminaaritwiittailu toi uutta näkökulmaa asioihin, sillä muutama muukin innokas twiittailija oli yleisön joukossa ja jopa pienoista keskusteluakin saatiin esityksen aikana aikaan Twitterissä. Tässä tilaisuudessa järjestäjä ei tosin kommentoinut lainkaan yleisön twiittejä. He tekivät omia twiittauksia esityksen edetessä aina kyseiseen aiheeseen liittyen.
Vielä niille, jotka mahdollisesti ihmettelevät miten tämä sosiaalinen muistiinpanojen tekeminen käytännössä tapahtuu, kerrottakoon, että:
Twitterissä käytetään "hästägejä" eli risuaitaa # yhdessä tilaisuuden, aiheen tai teeman koodin kanssa. Koodi laitetaan omaan postaukseen liitteeksi, jolloin kaikki ne, jotka ovat kiinnostuneita aiheesta, löytävät sen helposti twiittien virrasta. Esimerkiksi #movember antaa tulokseksi kaikki ne postaukset, jotka kirjoittaja on halunnut jakaa ja ne käsittelevät Movember teemaa.
Twiitit ovat hyvä juttu seminaarien ja erilaisten tilaisuuksien markkinoinnissa. Oikealla tavalla tehtynä niistä voi saada lisäarvoa tilaisuuteen.
perjantai 16. marraskuuta 2012
Tähänkö tämä päättyy?
Tämä blogi oli sosiaalisen median kurssin harjoitusta syksyllä 2012. Olen käsitellyt blogissani sosiaaliseen mediaan ja markkinointiin liittyviä aiheita, joihin olen näiden viikkojen aikana törmännyt. Ne ovat liittyneet usein työssäni vastaan tulleisiin teemoihin, joita muutenkin olen juuri sillä hetkellä pohtinut. Sain kurssin myötä hyvän tuntuman blogikirjoittamisen arkeen ja sen tematiikkaan. Saattaa hyvinkin olla, että jatkan kirjoittamista tässä blogissa kurssin loppumisesta huolimatta. Toisaalta kivana kannustimena on ollut se, että joku todella saattaa lukeakin näitä kirjoituksia ja jopa kommentoida.
Tutustuin kurssilla itselleni täysin uusiin sovelluksiin, kuten Pearltrees ja aktivoin hieman itseäni muun muassa Pinterestissä päästäkseni sisälle sen toiminnasta. Löysin myös uusia käteviä kikkoja, kuten Jing, jota käytän nyt joka päivä. Pyrin aktviisesti tuomaan esille ajankohtaisia teemoja kirjoituksissani ja kirjoitin "juttuloita" varmaan enemmän kuin oli tarpeen. Etenkin alussa tuntui aiheita pulppuavan paljon, piti vähän hillitä ja ajastaa niitä, ettei kirjoituksia tullut samana päivänä useita. Eivät ne aiheet loppuneet kyllä kurssin loppuakaan kohden, tosin muut kiireet hillitsivät kirjoittamisen siihen kolmeen per viikko. Huomasin miten yllättävän helppoa oli kirjoittaa melkein mistä vaan, kun ajatus oli vapaa ja ryhtyi kirjoittamaan. Siinä samalla oma mielipide ja näkemys asiasta kirkastui. Pyrin tekemään kirjoituksista ytimekkäitä ja välttämään turhaa rönsyilyä.
Muiden kurssilaisten kirjoituksia olen aktviisesti käynyt lukemassa heidän blogeissaan ja kommentoinut niitä aiheita, joihin minulla itselläni heräsi ajatuksia ja sanottavaa. Oli kiva huomata, miten samantyyppisiä aiheita käsittelimme ja miten samalla tavalla monista asioista ajattelimme.
Koin kurssin erittäin postiivisena ja hyvänä lähinnä sen vuoksi, että sain katsauksen tarjontaan ja ennenkaikkea käyttäjäkokemuksiin muiden blogien kautta. Oma näkemys voi olla todellisuutta vääristävä. Olen ollut aktviivinen sosiaalisen median käyttäjä ja suurin osa esiin tulleista sovelluksista oli minulle entuudestaan tuttuja jollain tasolla tai olin niistä vähintään tietoinen aikaisempien sosiaalisen median esitelmien myötä. Olen ylipäätään kiinnostunut monista netin tarjoamista mahdollisuuksista, jotka hyödyttävät työssä, markkinoinnissa ja harrastuksissa tai helpottavat jokapäiväistä kommunikointia. Hyödyllinen kurssi ehdottomasti!
Tunnustan loppuun, että olen aloittanut kurssin aikana toisen blogin, jonka tarkoituksena on tukea markkinointiin littyvien aiheiden käsittelyä ja opiskelua tämän teeman tiimoilta.
Ei pääty! :-)
Tutustuin kurssilla itselleni täysin uusiin sovelluksiin, kuten Pearltrees ja aktivoin hieman itseäni muun muassa Pinterestissä päästäkseni sisälle sen toiminnasta. Löysin myös uusia käteviä kikkoja, kuten Jing, jota käytän nyt joka päivä. Pyrin aktviisesti tuomaan esille ajankohtaisia teemoja kirjoituksissani ja kirjoitin "juttuloita" varmaan enemmän kuin oli tarpeen. Etenkin alussa tuntui aiheita pulppuavan paljon, piti vähän hillitä ja ajastaa niitä, ettei kirjoituksia tullut samana päivänä useita. Eivät ne aiheet loppuneet kyllä kurssin loppuakaan kohden, tosin muut kiireet hillitsivät kirjoittamisen siihen kolmeen per viikko. Huomasin miten yllättävän helppoa oli kirjoittaa melkein mistä vaan, kun ajatus oli vapaa ja ryhtyi kirjoittamaan. Siinä samalla oma mielipide ja näkemys asiasta kirkastui. Pyrin tekemään kirjoituksista ytimekkäitä ja välttämään turhaa rönsyilyä.
Muiden kurssilaisten kirjoituksia olen aktviisesti käynyt lukemassa heidän blogeissaan ja kommentoinut niitä aiheita, joihin minulla itselläni heräsi ajatuksia ja sanottavaa. Oli kiva huomata, miten samantyyppisiä aiheita käsittelimme ja miten samalla tavalla monista asioista ajattelimme.
Koin kurssin erittäin postiivisena ja hyvänä lähinnä sen vuoksi, että sain katsauksen tarjontaan ja ennenkaikkea käyttäjäkokemuksiin muiden blogien kautta. Oma näkemys voi olla todellisuutta vääristävä. Olen ollut aktviivinen sosiaalisen median käyttäjä ja suurin osa esiin tulleista sovelluksista oli minulle entuudestaan tuttuja jollain tasolla tai olin niistä vähintään tietoinen aikaisempien sosiaalisen median esitelmien myötä. Olen ylipäätään kiinnostunut monista netin tarjoamista mahdollisuuksista, jotka hyödyttävät työssä, markkinoinnissa ja harrastuksissa tai helpottavat jokapäiväistä kommunikointia. Hyödyllinen kurssi ehdottomasti!
Tunnustan loppuun, että olen aloittanut kurssin aikana toisen blogin, jonka tarkoituksena on tukea markkinointiin littyvien aiheiden käsittelyä ja opiskelua tämän teeman tiimoilta.
Ei pääty! :-)
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Facebookin vaihtoehto Google+?
Google+ rynni taannoin markkinoille kovalla metelillä ja kovasti se yritti haastaa Facebookia sosiaalisen median uutena vaihtoehtona. Mutta miten on käynyt? Olen ollut Google+ jäsenenä syyskuusta 2011 ja hiljaista on ollut.Tuttuja ja kavereita ei sinne ole eksynyt kuin ne, jotka ovat aina muutenkin etunenässä testaamassa kaikkea uutta. Jostain syystä tuo ei vaan ole saanut tuulta alleen. Olikohan Facebook jo saanut ne hitaat omaksujat puolelleen ja sen jälkeen onkin vaikea vaihtaa kun kaikki on Facebookissa. Itse ainakin huomaan käyttäväni kaikkia muita Google toimintoja lähes päivittäin, mutta Google+ saa jäädä elämään omaa elämäänsä.
Käyttääkö joku Google+ palvelua enemmäin kuin Facebookia, tai käyttääkö kukaan pelkkää Google+ vaihtoehtoa verkostoitumiseen sosiaalisessa mediassa?
tiistai 13. marraskuuta 2012
Ihme diilit
Kaikenlaisia yrityksiä on pulpahtanut viimevuosina hyödyntämään verkon tarjoamia mahdollisuuksia markkinoinnissa. Hyvä niin! Markkinoilla on ainakin Citydeal ja Facediili, MTV3:n Kimppadiili tosin pisti pillit pussiin tässä kuun vaihteessa. Nämä ovat uuden ajan kuponkietuja - muistattehan ne postiluukusta pudonneet vihkoset, joissa oli aromipesät ja muut "tuikitärkeät tuotteet".
Näitä uuden ajan kuponkiuutisia kutsutaan hienosti "lahjakorteiksi". Sentään voi itse valita haluaako postia vai ei. Itselläni on kokemusta lähinnä Grouponin tarjoamista tarjouksista ja se onkin ollut todella aktviivinen. Valtavan määrä sähköposteja ilmestyi täyttämään postilaatikkoa ja alennuksia eri yrityksiin vaikka millä mitalla. Tosi hyvältä vaikuttavia tarjouksia.
Itselleni näitä tarjouksia on sadellut aivan mieletön määrä, niin mieletön, että piti katkaista postin tuleminen. Tarjoukset eivät ole kohdallani olleet sellaisia, että olisin jaksanut lähteä niiden perässä juoksentelemaan. Olen kyllä kuullut, että todella hyviäkin juttuja jotkut ovat onnistuneet hankkimaan. Silti päällimäisenä mieleen on jääneet ne ikävimmät uutiset, joissa pieni yrittäjä ei ole pystynyt vastaamaan kysyntään ja antamaan lupaamiaan alennuksia. Tämä tosin lienee korjattu sen taannoin saaman mediahuomion vuoksi.
Markkinointitoimenpiteenä yritykset varmasti saavat näkyvyyttä vaikka tarjous ei olisikaan mitenkään huippuhyvä. Ainakin kovin suuret määrät Groupon on luvannut listoillaan väkeä olevan ja kyllä niitä etujakin on käytetty paljon. Tunnettuuden lisäämisessä tämä on varmaan hyvä keino.
Seuraamani Markkinointi&Mainonta -lehti kertoo, että Groupon julkaisee sivuston, jossa yhteistyökumppanit pääsevät näkemään kuluttajien kommentit lahjakorteista. Mitä tuumaat näistä diileistä markkinoijan/yrittäjän näkökulmasta? Oletko kuluttajana käyttänyt näitä "lahjakortteja", miten toimii?
Näitä uuden ajan kuponkiuutisia kutsutaan hienosti "lahjakorteiksi". Sentään voi itse valita haluaako postia vai ei. Itselläni on kokemusta lähinnä Grouponin tarjoamista tarjouksista ja se onkin ollut todella aktviivinen. Valtavan määrä sähköposteja ilmestyi täyttämään postilaatikkoa ja alennuksia eri yrityksiin vaikka millä mitalla. Tosi hyvältä vaikuttavia tarjouksia.
Itselleni näitä tarjouksia on sadellut aivan mieletön määrä, niin mieletön, että piti katkaista postin tuleminen. Tarjoukset eivät ole kohdallani olleet sellaisia, että olisin jaksanut lähteä niiden perässä juoksentelemaan. Olen kyllä kuullut, että todella hyviäkin juttuja jotkut ovat onnistuneet hankkimaan. Silti päällimäisenä mieleen on jääneet ne ikävimmät uutiset, joissa pieni yrittäjä ei ole pystynyt vastaamaan kysyntään ja antamaan lupaamiaan alennuksia. Tämä tosin lienee korjattu sen taannoin saaman mediahuomion vuoksi.
Markkinointitoimenpiteenä yritykset varmasti saavat näkyvyyttä vaikka tarjous ei olisikaan mitenkään huippuhyvä. Ainakin kovin suuret määrät Groupon on luvannut listoillaan väkeä olevan ja kyllä niitä etujakin on käytetty paljon. Tunnettuuden lisäämisessä tämä on varmaan hyvä keino.
Seuraamani Markkinointi&Mainonta -lehti kertoo, että Groupon julkaisee sivuston, jossa yhteistyökumppanit pääsevät näkemään kuluttajien kommentit lahjakorteista. Mitä tuumaat näistä diileistä markkinoijan/yrittäjän näkökulmasta? Oletko kuluttajana käyttänyt näitä "lahjakortteja", miten toimii?
lauantai 10. marraskuuta 2012
Some tekee addiktiksi
Sosiaaliseen mediaan saa uppoamaan aivan loputtoman aikamäärän! Puhutaan älypuhelinaddikteista ja uutisaddikteista. Tunnustan joutuvani välillä iltaisin nukkumaan mennessäni kierteeseen, joka pitää tietoisesti katkaista. Se alkaa näin:
Ensin väsyttää kovasti ja menen mukamas nukkumaan. Sängyssä muistan, että kello pitää laittaa herättämään. Tästä alkaakin se vaikein osio: otan käteeni iPhonen ja laitan kellon herättämään. Mutta...ajattelen, että mitähän Facebookissa on tapahtunut? Katsonpa sinne, siinä sitten selailen kavereiden lähettämää viestivirtaa kunnes pääsen siihen kohtaan mihin viimeksi lopetin. Sen jälkeen ajattelenkin katsoa mitä "uutisia" Iltalehden ja Itasanomien sivut kertovat. Kotimaa, ulkomaa, viihde....plaa plaa plaa....(onpas paljon kirjoitusvirheitä muuten) sen jälkeen voikin lukea Hesarin uutisia, samat tarinat samat tekstitkin osin. Ai niin, ja olihan se Twitterkin tässä härvelissä, mitäs siellä tapahtuu? Rullailen twiittejä läpi ja twiittaan ehkä jonkun eteenpäinkin. Tämän kierroksen jälkeenhän sitä voisi nukkua, mutta nyt varmaan on jotain uutta Facebookissa ja siitä lähtee uusi kierros.
Siis ihan älytöntähän tuo on, tiedän! Mutta onneksi olen sen tajunnut ja lopetan tietoisesti ensimmäisen kierroksen jälkeen. Nykyisin en oikeastaan välttämättä katsele noita viestimiä iltaisin, unethan siinä vaan menee. Korvaan sen lukemalla jotain hyvää kirjaa, joka voi pudota kädestä kun nukahtaa kesken lauseen. Toisaalta kun työhön vähän niinkuin tänä päivänä kuuluu näiden viestinten seuranta ja käytön osaaminen, täytyy niitä lukea - päivisin ei työajalla ehdi, niin täytyy sitten nukkumaan mennessä tehdä tsekkauskierros läpi.
Ensin väsyttää kovasti ja menen mukamas nukkumaan. Sängyssä muistan, että kello pitää laittaa herättämään. Tästä alkaakin se vaikein osio: otan käteeni iPhonen ja laitan kellon herättämään. Mutta...ajattelen, että mitähän Facebookissa on tapahtunut? Katsonpa sinne, siinä sitten selailen kavereiden lähettämää viestivirtaa kunnes pääsen siihen kohtaan mihin viimeksi lopetin. Sen jälkeen ajattelenkin katsoa mitä "uutisia" Iltalehden ja Itasanomien sivut kertovat. Kotimaa, ulkomaa, viihde....plaa plaa plaa....(onpas paljon kirjoitusvirheitä muuten) sen jälkeen voikin lukea Hesarin uutisia, samat tarinat samat tekstitkin osin. Ai niin, ja olihan se Twitterkin tässä härvelissä, mitäs siellä tapahtuu? Rullailen twiittejä läpi ja twiittaan ehkä jonkun eteenpäinkin. Tämän kierroksen jälkeenhän sitä voisi nukkua, mutta nyt varmaan on jotain uutta Facebookissa ja siitä lähtee uusi kierros.
Siis ihan älytöntähän tuo on, tiedän! Mutta onneksi olen sen tajunnut ja lopetan tietoisesti ensimmäisen kierroksen jälkeen. Nykyisin en oikeastaan välttämättä katsele noita viestimiä iltaisin, unethan siinä vaan menee. Korvaan sen lukemalla jotain hyvää kirjaa, joka voi pudota kädestä kun nukahtaa kesken lauseen. Toisaalta kun työhön vähän niinkuin tänä päivänä kuuluu näiden viestinten seuranta ja käytön osaaminen, täytyy niitä lukea - päivisin ei työajalla ehdi, niin täytyy sitten nukkumaan mennessä tehdä tsekkauskierros läpi.
torstai 8. marraskuuta 2012
Hakukone ammuntaa
Muutaman päivän mediatauko sosiaalisen median maailmasta taas helpotti ähkyä. Jaksaa taas lukea blogejakin. Täytyy tosin tunnustaa, että twiittasin iltapuhteiksi muutamia juttuja eteenpäin ja eilinen JLon konsertti innoitti laittamaan pari iPhonen surkeaa kuvaa Facebookiinkin. Twitterin hyvä puoli on se, että siellä ei tarvitse tykätä tai muutoinkaan osallistua jos ei halua.
Mediatauosta huolimatta olen kuitenkin joutunut miettimään somemainontaa tässä tälläkin viikolla ja ihmetellyt sitä yritysten kirjoa, mitkä tarjoavat mainostilaa milloin missäkin hakukoneessa ja mediassa, joiden toimivuudesta ei ole mitään faktaa. Myyjä innoissaan kertoo, että heillä käy niin ja niin monta vierailijaa ja juuri meidän alan hakuja on x määrää, "joka on aika iso määrä muuten". Kun sitten pyydän statistiikkaa, sitä harvoin on olemassa, ainakaan mitään luotettavaa.
Toinen jännittävä ala on hakukoneoptimointia tarjoavat yritykset. Alalla on jos jonkinmoista yrittäjää. Osa on ihan asiallisia, mutta sitten on näitä "nyrkkipajoja", jotka myyvät ihan tosissaan palveluitaan, joiden toimivuudesta eivät edes itse tiedä mitään. Tuntuu aika hurjalta se, miten monet yritykset ostavat jonkun "optimoijan" palveluita monella tonnilla vuodessa, kun sen voisi tehdä samalla "laadulla" itsekin ja "ilmaiseksi" jos vähän tutustuisi asiaan. Google on tehnyt siitä ehkä liiankin helppoa.
Google tuntuu olevan se "the hakukone". Esimerkiksi omat statistiikat näyttävät, että lähes kaikki tulevat Googlesta, muttu eräs kauppamies kertoi, että noin 8% hauista tulisi Bingin kautta. Siellä toki olisi vielä kovin edullista tehdä kampanjoita, mutta käyttäjämäärät eivät vedä vertoja markkinajohtajalle.
Loppun vielä: Kuin kaksi marjaa nuo logot Bloggerilla ja Bingillä.
Mediatauosta huolimatta olen kuitenkin joutunut miettimään somemainontaa tässä tälläkin viikolla ja ihmetellyt sitä yritysten kirjoa, mitkä tarjoavat mainostilaa milloin missäkin hakukoneessa ja mediassa, joiden toimivuudesta ei ole mitään faktaa. Myyjä innoissaan kertoo, että heillä käy niin ja niin monta vierailijaa ja juuri meidän alan hakuja on x määrää, "joka on aika iso määrä muuten". Kun sitten pyydän statistiikkaa, sitä harvoin on olemassa, ainakaan mitään luotettavaa.
Toinen jännittävä ala on hakukoneoptimointia tarjoavat yritykset. Alalla on jos jonkinmoista yrittäjää. Osa on ihan asiallisia, mutta sitten on näitä "nyrkkipajoja", jotka myyvät ihan tosissaan palveluitaan, joiden toimivuudesta eivät edes itse tiedä mitään. Tuntuu aika hurjalta se, miten monet yritykset ostavat jonkun "optimoijan" palveluita monella tonnilla vuodessa, kun sen voisi tehdä samalla "laadulla" itsekin ja "ilmaiseksi" jos vähän tutustuisi asiaan. Google on tehnyt siitä ehkä liiankin helppoa.
Google tuntuu olevan se "the hakukone". Esimerkiksi omat statistiikat näyttävät, että lähes kaikki tulevat Googlesta, muttu eräs kauppamies kertoi, että noin 8% hauista tulisi Bingin kautta. Siellä toki olisi vielä kovin edullista tehdä kampanjoita, mutta käyttäjämäärät eivät vedä vertoja markkinajohtajalle.
Loppun vielä: Kuin kaksi marjaa nuo logot Bloggerilla ja Bingillä.
 |
| Bingin logo |
 |
| Bloggerin logo |
maanantai 5. marraskuuta 2012
Media-ähky iski
Nyt täytyy myöntää, että tässä vaiheessa iski media-ähky. Sovelluksien esittelyitä lukiessa on tullut suoranainen överi, ylitarjonta. On täysin mahdotonta muistaa missä on lukenut mitäkin juttua ja mikä kiinnosti tai mikä ei. Miten ihmeessä muut ovat ratkaisseet tämän tietotulvan ongelman?
Blogin reunassa on runsaasti vaihtoehtoja ja siellä kirjoitukset vilisevät silmissä ja samantyyppisiä esittelyitä samoista aiheista eri näkökulmilla täyttävät pään. Onneksi ne on tehty mukavan persoonallisella tavalla. Harmikseni aivan kaikkia on täysin mahdotonta seurata jatkuvasti. Useimmin päivittävät ovat listalla ylimpänä ja näitä myös luen useimmin itse. Bloggailu on vähän sellaista yksinpuhelua, etenkin jos yrittää kirjoittaa asiallisesti ja hillitysti sen enempää tunteita herätämättä, ei kirjoituksiin juurikaan kommentoida.
Sitä useasti haluaa nopeasti nähdä uusimmat tuulet ja monessa sosiaalisen median sovelluksessa ei lopulta ole itselle sopivaa antia ainakaan pitkälle tähtäimelle. Pinterestistä en ole saanut sen tarkemmin otetta, lieneekö syy se, että liian harva tuttu lopulta siellä on ja ohjelma jäänyt siksi vähän omilleen. Syynä voi toki olla se, että olen kohtuullisen aktviivinen Facebookissa ja seuraan Twitteriä lähes päivittäin ja enempää ei normaalikansalainen jaksa jatkuvasti seurata. Kokeilut näissä muissa esiin tulleissa sosiaalisen median sovelluksissa ovat jääneet kokeiluiksi, isompaa hyötyä niistä en ole kokenut saavani.
Sumo Paintia olen käyttänyt välillä ihan oikeasti kuvien muokkaamiseen, silloin jos koneella ei ole ollut tarvittavaa kuvankäsittelyohjelmaa. Prezillä olen pari presentaatiota tehnyt, mutta se on kohtuullisen paljon kikkailua vaativa ohjelma, etenkin jos todella haluaa tehdä näyttäviä esityksiä (niitä sillä kyllä saa tehtyä). Google Docsin aktviivinen käyttäjä olen ollut jo parin vuoden ajan, sillä sen on mahdollistanut tiedostojen muokkauksen tiimin jäsenten kesken ilman erityisiä suojauksia. Mitään kovin arkaluonteista en tosin siellä käsittele.
Niin ja onhan vielä Google+ sekä Picasa, mutta ne on niin hienosti upotettu tuonne Googletiliin, kuten tämä Bloggerikin, ettei niitä oikein osaa enää omiksi ohjelmiksiin lukeakaan.
Onhan noita. Hyvä on tuntea ja tietää tarjonta, jotta osaa valita sopivan työkalun käyttöönsä tarvittaessa. Tietää ainakin missä mennään ja mistä puhutaan. Lisää esittelyitä odotellessa. Kunhan tämä ähky hieman hellittää.
Blogin reunassa on runsaasti vaihtoehtoja ja siellä kirjoitukset vilisevät silmissä ja samantyyppisiä esittelyitä samoista aiheista eri näkökulmilla täyttävät pään. Onneksi ne on tehty mukavan persoonallisella tavalla. Harmikseni aivan kaikkia on täysin mahdotonta seurata jatkuvasti. Useimmin päivittävät ovat listalla ylimpänä ja näitä myös luen useimmin itse. Bloggailu on vähän sellaista yksinpuhelua, etenkin jos yrittää kirjoittaa asiallisesti ja hillitysti sen enempää tunteita herätämättä, ei kirjoituksiin juurikaan kommentoida.
Sitä useasti haluaa nopeasti nähdä uusimmat tuulet ja monessa sosiaalisen median sovelluksessa ei lopulta ole itselle sopivaa antia ainakaan pitkälle tähtäimelle. Pinterestistä en ole saanut sen tarkemmin otetta, lieneekö syy se, että liian harva tuttu lopulta siellä on ja ohjelma jäänyt siksi vähän omilleen. Syynä voi toki olla se, että olen kohtuullisen aktviivinen Facebookissa ja seuraan Twitteriä lähes päivittäin ja enempää ei normaalikansalainen jaksa jatkuvasti seurata. Kokeilut näissä muissa esiin tulleissa sosiaalisen median sovelluksissa ovat jääneet kokeiluiksi, isompaa hyötyä niistä en ole kokenut saavani.
Sumo Paintia olen käyttänyt välillä ihan oikeasti kuvien muokkaamiseen, silloin jos koneella ei ole ollut tarvittavaa kuvankäsittelyohjelmaa. Prezillä olen pari presentaatiota tehnyt, mutta se on kohtuullisen paljon kikkailua vaativa ohjelma, etenkin jos todella haluaa tehdä näyttäviä esityksiä (niitä sillä kyllä saa tehtyä). Google Docsin aktviivinen käyttäjä olen ollut jo parin vuoden ajan, sillä sen on mahdollistanut tiedostojen muokkauksen tiimin jäsenten kesken ilman erityisiä suojauksia. Mitään kovin arkaluonteista en tosin siellä käsittele.
Niin ja onhan vielä Google+ sekä Picasa, mutta ne on niin hienosti upotettu tuonne Googletiliin, kuten tämä Bloggerikin, ettei niitä oikein osaa enää omiksi ohjelmiksiin lukeakaan.
Onhan noita. Hyvä on tuntea ja tietää tarjonta, jotta osaa valita sopivan työkalun käyttöönsä tarvittaessa. Tietää ainakin missä mennään ja mistä puhutaan. Lisää esittelyitä odotellessa. Kunhan tämä ähky hieman hellittää.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Vain varjona kuljen...
Shadow Me applikaatio on saanut huomiota mediassa. Sen avulla kuka tahansa voi nähdä kenen tahansa twiittaukset. Sen sanotaan olevan tarkoitettu henkilöille, jotka vasta yrittävät päästä sisään Twitterin maailmaan.
"While ShadowMe is especially useful for people who need an introduction or education on Twitter, the app also enhances the Twitter experience for even the most active users by enabling them to shadow avid Twitter users, depending on interests or events,” Keith Savitz
Hieman arvelluttaa tämän applikaation "laillisuus". Mutta toisaalta, twiittailun tarkoitushan on kertoa mahdollisimman monelle seuraajalleen asioita - toisin sanoen, ei luulisi kenenkään tästä pahastuvan tai kyseenalaistavan "laillisuutta".
"While ShadowMe is especially useful for people who need an introduction or education on Twitter, the app also enhances the Twitter experience for even the most active users by enabling them to shadow avid Twitter users, depending on interests or events,” Keith Savitz
Hieman arvelluttaa tämän applikaation "laillisuus". Mutta toisaalta, twiittailun tarkoitushan on kertoa mahdollisimman monelle seuraajalleen asioita - toisin sanoen, ei luulisi kenenkään tästä pahastuvan tai kyseenalaistavan "laillisuutta".
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Katoavatko firman fyrkat Somen mustaan aukkoon?
Seuraan Markkinointi&Mainonta lehden sivuja ja tänään sieltä pisti silmään artikkeli: ROI yhä hakusessa some- markkinoinnissa. Aika hurjalta kuulostaa artikkelin lause: "27 prosenttia kyselyyn osallistuneista ranskalaisista markkinoijista ei
pyri saavuttamaan tuottoja markkinoinnista sosiaalisessa mediassa.
Brittiläisistä ja pohjoismaalaisista vastaajista vain kaksi prosenttia
vastasi samoin". Siis suurin osa suomalaisistakin yrityksistä pyrkii onneksi saavuttamaan tuottoja. Jäi kovasti ihmetyttämään mitä nämä ranskalaiset firmat sitten hakevat? Eikö näkyvyyden ykköstavoitteena somessa ole kuitenkin juuri myynnin lisääminen eli tuottojen saavuttaminen.
Kiinnostavaa onkin, miten näitä tuottoja yrityksissä mitataan: "Some-markkinoinnissa 57 prosenttia markkinoijista mittasi bränditunnettuutta, verkkoyhteisön kokoa, web-liikennettä ja verkkopöhinää. Kolmannes mittasi asiakashankintaa, kvalifiointia ja myynninkasvua. Somen kautta tuleva asiakaspalaute oli yhdeksän prosentin mielestä relevantti mittari." Yrityksillä on hyvin erilaisia tavoitteita somessa, toiset haluavat luoda tuota verkkopöhinää omista tuotteistaan. Toisaalta artikkelissa sanottiin, että yli 200.000 euroa someen investoineista markkinoijista noin 27% oli saavuttanut positiivisen ROIn. Siis mitä? 73% yli 200.000 euroa someen investoinneista eivät tuota? Nyt sitten mietityttää mikä olisi pienen markkinointibudjetin omaavalle firmalle se oikea tapa lisätä tuottoja somessa ja miten sitä voisi parhaiten mitata?
Lopulta monille sometempauksille käy sitten kovien investointien jälkeen näin: "Yli 90 prosenttia kyselyyn vastanneista ei hyödynnä verkkoyhteisönsä jäsenten profiilitietoja kohdentaakseen viestintäänsä sosiaalisessa mediassa. Tämä on päinvastoin kuin yritysten perinteisessä markkinoinnissa, jossa kohdentaminen on yksi markkinoinnin tärkeimmistä tavoitteista." Olisiko aika päivittää yrityksen some-suunnitelma ja katsoa mistä raha firmaan virtaa ja miten brändiä rakennetaan parhaiten?
Kiinnostavaa onkin, miten näitä tuottoja yrityksissä mitataan: "Some-markkinoinnissa 57 prosenttia markkinoijista mittasi bränditunnettuutta, verkkoyhteisön kokoa, web-liikennettä ja verkkopöhinää. Kolmannes mittasi asiakashankintaa, kvalifiointia ja myynninkasvua. Somen kautta tuleva asiakaspalaute oli yhdeksän prosentin mielestä relevantti mittari." Yrityksillä on hyvin erilaisia tavoitteita somessa, toiset haluavat luoda tuota verkkopöhinää omista tuotteistaan. Toisaalta artikkelissa sanottiin, että yli 200.000 euroa someen investoineista markkinoijista noin 27% oli saavuttanut positiivisen ROIn. Siis mitä? 73% yli 200.000 euroa someen investoinneista eivät tuota? Nyt sitten mietityttää mikä olisi pienen markkinointibudjetin omaavalle firmalle se oikea tapa lisätä tuottoja somessa ja miten sitä voisi parhaiten mitata?
Lopulta monille sometempauksille käy sitten kovien investointien jälkeen näin: "Yli 90 prosenttia kyselyyn vastanneista ei hyödynnä verkkoyhteisönsä jäsenten profiilitietoja kohdentaakseen viestintäänsä sosiaalisessa mediassa. Tämä on päinvastoin kuin yritysten perinteisessä markkinoinnissa, jossa kohdentaminen on yksi markkinoinnin tärkeimmistä tavoitteista." Olisiko aika päivittää yrityksen some-suunnitelma ja katsoa mistä raha firmaan virtaa ja miten brändiä rakennetaan parhaiten?
maanantai 29. lokakuuta 2012
Kuvien luvaton käyttö
Tänään Finnfoto aloittaa kampanajan kuvien luvattoman käytön kitkemiseksi. "Luvaton käyttö kuriin".
Itse olen muutaman kerran törmännyt siihen, että kuviani on käytetty jollain nettisivulla luvatta. En ole itse puuttunut luvattomaan käyttöön, jos kuvaaja on näissä mainittu. Ehkä näin aktiiviharrastajana sitä on enemmänkin iloinen jos ottamani kuvat kelpaavat muidenkin käyttöön. Asia on toki niillä toinen, joiden elinkeino on kuvista kiinni. Monella paljon kuvia myyvällä ammattikuvaajalla tosin saattaa tulla ongelmaksi se, ettei ole aikaa tai resuresseja seurata mistä kuvia löytyy. Aina ei voi myöskään muistaa mihin kaikkii kuviin on oikeudet myynyt tai antanut. Tähänkin löytyy nyt apua. Finnfoton sivuilta lötyyy linkki muutamaan palveluun, joka skannaa kuvia verkosta.
Kokeilin sivuilla mainittua Googlen näköishakua profiilikuvallani ja tuloksena sain joukon saman värimaailman omaavia kuvia, mutta en lainkaan sitä alkuperäistä kuvaani. Googlen näköishaku ei liene ihan tarkoitettu tähän tehtävään.
Monet bloggaajat käyttävät kuvia aika surutta sen enempää miettimättä kuvaajan oikeuksia. Yrityksillä on usein kuvapankkeja, joista bloggaajat voivat ottaa vapaasti kuvia blogeihinsa. Harmillisimpia lienevät ne tapaukset missä lehdet tai kuvatoimistot varastavat kuvia käyttöönsä ilman, että kuvaaja tietää tästä mitään.
Itse olen muutaman kerran törmännyt siihen, että kuviani on käytetty jollain nettisivulla luvatta. En ole itse puuttunut luvattomaan käyttöön, jos kuvaaja on näissä mainittu. Ehkä näin aktiiviharrastajana sitä on enemmänkin iloinen jos ottamani kuvat kelpaavat muidenkin käyttöön. Asia on toki niillä toinen, joiden elinkeino on kuvista kiinni. Monella paljon kuvia myyvällä ammattikuvaajalla tosin saattaa tulla ongelmaksi se, ettei ole aikaa tai resuresseja seurata mistä kuvia löytyy. Aina ei voi myöskään muistaa mihin kaikkii kuviin on oikeudet myynyt tai antanut. Tähänkin löytyy nyt apua. Finnfoton sivuilta lötyyy linkki muutamaan palveluun, joka skannaa kuvia verkosta.
Kokeilin sivuilla mainittua Googlen näköishakua profiilikuvallani ja tuloksena sain joukon saman värimaailman omaavia kuvia, mutta en lainkaan sitä alkuperäistä kuvaani. Googlen näköishaku ei liene ihan tarkoitettu tähän tehtävään.Monet bloggaajat käyttävät kuvia aika surutta sen enempää miettimättä kuvaajan oikeuksia. Yrityksillä on usein kuvapankkeja, joista bloggaajat voivat ottaa vapaasti kuvia blogeihinsa. Harmillisimpia lienevät ne tapaukset missä lehdet tai kuvatoimistot varastavat kuvia käyttöönsä ilman, että kuvaaja tietää tästä mitään.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Bloggaaminen pitää vireänä
Tämänpäivän HS julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin Ruotsin palvelutaloista. Juttu oli otsikoitu "Palvelutalon 94-vuotias bloggaaja". Tässä pätkä jutusta kuvana. Arjen asioista Irma Holmkin kirjoittaa.
torstai 25. lokakuuta 2012
Some ja yrityksen imago
Useat yritykset ovat liittyneet erilaisiin sosiaalisiin medioihin oman näkyvyyden parantamiseksi markkinointi mielessä jaennenkaikkea myynnin lisääminen on tässäkin mielessä ensisijaisesti. Facebook on kanavana se varmasti "helpoin", koska sen kautta yritys saa aktivoitua kuluttajia tykkäämään ja jakamaan fanitustaan muille tutuille. Twitteri on enemmänkin yrityksille lyhyiden tietoiskujen kanava. Liian aktviinen yritys voi tosin saada liiasta postailusta myös korvilleen, kun vähemmän innokkaat yrityksen fanittajat kyllästyvät jatkuvaan mainostulvaan.
Millainen yrityksen sivu saa sinut fanittamaan? Miksi pidät jostain yrityksestä? Henkilökohtaisesti fanitan usein miten yrityksiä, joiden toiminta vastaa omaa etiikkaani ja valintojani kuluttajana. Saatan myös fanittaa kaverin yritystä tai hyvää ryhmää. Harvemmin osallistun fanittamiseen, vaikka houkuttelevia palkintoja olisi jaossa, jos en oikeasti pidä yrityksen toiminnasta. Harva yritys muuten tietää, että Facebookissa on aika tiukat säännöt siitä, millaisia kilpailuita siellä voidaan järjestää. Tässä linkki aiheeseen: "Säännöt kieltävät: Älä tee Facebookissa näin"
Yrityksen toiminta sosiaalisessa mediassa tulee olla tarkoin mietittyä. Mielijohteesta tehdyt postaukset saattavat jopa vahingoittaa yrityksen imagoa. Jokunen vuosi sitten muun muassa Nestlé sai kokea asiakkaiden voiman ja he joutuivat passivoimaan sen hetkisen sivustonsa Facebookissa jatkuvien kritiikkien vuoksi. Heidän omat viestinsä jäivät täysin niiden alle. Toinen esimerkki on Louhi webhotelli, joka saa jatkuvasti kovaa rökitystä omilla Facebook sivuillaan, mutta hienoa on, että antavat niiden jäädä myös näkyviin ja jaksavat sinnikkäästi perustella sekä kertoa syitä. Pahin somemoka yritykselle onkin varmaan poistaa negatiivinen mutta asiallinen palaute.
Somea täytyy suunnitella. Mitä ja miten julkaistaan, kuka julkaisese ja milloin. Myös vastuu siitä, kuka vastaa viesteihin, millä politiikalla ja aikataululla, täytyy olla selvillä.
Ei siis näin: Markkinointi&Mainonta
Millainen yrityksen sivu saa sinut fanittamaan? Miksi pidät jostain yrityksestä? Henkilökohtaisesti fanitan usein miten yrityksiä, joiden toiminta vastaa omaa etiikkaani ja valintojani kuluttajana. Saatan myös fanittaa kaverin yritystä tai hyvää ryhmää. Harvemmin osallistun fanittamiseen, vaikka houkuttelevia palkintoja olisi jaossa, jos en oikeasti pidä yrityksen toiminnasta. Harva yritys muuten tietää, että Facebookissa on aika tiukat säännöt siitä, millaisia kilpailuita siellä voidaan järjestää. Tässä linkki aiheeseen: "Säännöt kieltävät: Älä tee Facebookissa näin"
 |
| Kuvakaappaus Jingillä, muokkaus Sumo Paintilla. |
Somea täytyy suunnitella. Mitä ja miten julkaistaan, kuka julkaisese ja milloin. Myös vastuu siitä, kuka vastaa viesteihin, millä politiikalla ja aikataululla, täytyy olla selvillä.
Ei siis näin: Markkinointi&Mainonta
tiistai 23. lokakuuta 2012
Viestien virtaa
Innolla odottelen sovellusta, jolla voi seurata kaikkia valitsemiaan sosiaalisia medioita yhdellä ohjelmalla. On aika hullua käydä lukemassa eri sivustoilla ja eri sovelluksilla sitä valtavaa viestien virtaa. Etenkin Twitterissä ja Facebookissa käy usein niin, että jotain mielenkiintoista on jo mennyt jonnekin kauas ja se jää näkemättä. Tosin, ei se varmasti ole mitään niin tärkeätä, mutta siltikin... :-)
Jossain vaiheessa MSN:llä kuulemma pystyi seuraamaan paria sosiaalista mediaa yhtäaikaa. Joku tietänee tästä enemmän? Sitä jos seuraa useita aiheita ja tahoja, niin viestien virta on aikamoinen.
Jossain vaiheessa MSN:llä kuulemma pystyi seuraamaan paria sosiaalista mediaa yhtäaikaa. Joku tietänee tästä enemmän? Sitä jos seuraa useita aiheita ja tahoja, niin viestien virta on aikamoinen.
maanantai 22. lokakuuta 2012
Tänään Ylen Aamu-tv:ssä "kansa karsinoihin"
Tänään Ylen aamu-tv:ssä käsiteltiin internetin "stägejä". Miten yksityyden perusteella voidaan kohdentaa mainontaa? Haastateltavana Tribe Studiosin toimitusjohtaja Ville-Kalle Arponen. Palvelun tarjoajat haluavat tehdä palveluistaan sellaisia, ettei niistä haluta poistua. Bruce Sterlingin listaamat stägit Facebook, Google, Amazon, Microsoft, Apple. Nokia ja MySpacekin olivat joskus stägejä, mutta ne ovat kadonneet.
Katsottavana jonkun aikaa: http://areena.yle.fi/tv/1713657
Katsottavana jonkun aikaa: http://areena.yle.fi/tv/1713657
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Vauhdikkaita Vimeoita
Useimmat niistä, jotka jakavat videoiklippejään tekevät sen YouTubessa, mutta muitakin kanavia löytyy. Pienelokuvien tekijöiden suosiossa tuntuu olevan Vimeo, jossa videoita voi ladata julkaisua varten ja ne voivat olla todella pitkiäkin. Vimeoon voi myös ladata hyvin erilaisia videoformaatteja, lähes mikä vaan yleisimmistä tuntuu toimivan siellä.
Vimeossa on ryhmiä, joihin voi liittyä oman kiinnostuksen mukaan ja omankin ryhmän voi luoda. Vimeosta löytyy hyviä ohjeita ja vinkkejä videoiden tekemiseen ja sieltä löytyy jopa musiikkia videoiden taustamusiikiksi.
Vimeo muuttuu maksulliseksi tietyn käyttömäärän myötä, mutta jo Basic tasolla pystyy tallentamaan noin 500MB videota per viikko. Noin 60 dollarin maksulla on mahdollista tallentaa 5 GB/viikko ja maksullisella puolella poistuvat myös muutoin näkyvät bannerimainokset. Ammattilaisille löytyy Vimeosta oma osionsa ja senkään vuosimaksu ei päätä huimaa. Vimeon erona YouTubeen lienee se, että täällä videoita on tehty enemmänkin" tosissaan" ja taiteellisemmin - tai ainakin monissa videoissa tällainen on nähtävissä.
Kuten muissakin sosiaalisissa medioissa niin myös Vimeossa on tapana kommentoida toisten tekemiä videoita ja se tapahtuukin aivan samalla tavalla kuin melkein missä tahansa sosiaalisen median ohjelmassa.
Vimeossa on ryhmiä, joihin voi liittyä oman kiinnostuksen mukaan ja omankin ryhmän voi luoda. Vimeosta löytyy hyviä ohjeita ja vinkkejä videoiden tekemiseen ja sieltä löytyy jopa musiikkia videoiden taustamusiikiksi. Vimeo muuttuu maksulliseksi tietyn käyttömäärän myötä, mutta jo Basic tasolla pystyy tallentamaan noin 500MB videota per viikko. Noin 60 dollarin maksulla on mahdollista tallentaa 5 GB/viikko ja maksullisella puolella poistuvat myös muutoin näkyvät bannerimainokset. Ammattilaisille löytyy Vimeosta oma osionsa ja senkään vuosimaksu ei päätä huimaa. Vimeon erona YouTubeen lienee se, että täällä videoita on tehty enemmänkin" tosissaan" ja taiteellisemmin - tai ainakin monissa videoissa tällainen on nähtävissä.
Kuten muissakin sosiaalisissa medioissa niin myös Vimeossa on tapana kommentoida toisten tekemiä videoita ja se tapahtuukin aivan samalla tavalla kuin melkein missä tahansa sosiaalisen median ohjelmassa.
lauantai 20. lokakuuta 2012
Bloggeri iPhonessa
Tämä viesti tulee metsästä. Pitihän se testata miten bloggaus onnistuu siihen tarkoitetulla applikaatiolla mobiilista. Näyttää toimivan. 
perjantai 19. lokakuuta 2012
Sumopainia piirtäen
Kuvien muokkaaminen vaikka blogiin tai muihin tarkoituksiin on joskus haasteellista, sillä tietokoneilla valmiina olevat pakettiin kuuluvat kuvankäsittelyohjelmat eivät anna paljoakaan mahdollisuuksia tehdä kuville sen kummempia muutoksia.
Löysin kätevän netissä toimivan ilmaisen kuvankäsittelyohjelman joka toimii selaimessa.Sumo Paint ohjelma mahdollistaa kuvien käsittelyn ilman kalliita koneelle asennettavia ohjelmia. Se ei tietenkään korvaa aktviivikäyttäjän tarpeita, mutta hätätapauksessa ja tavallisen kotikäyttäjän tarpeisiin ohjelmassa on paljon käteviä toimintoja, joilla kuvia voi muokata vaikka millaiseksi.
Käyttöympäristöstä löytää yhtymiä taannoisiin Photoshop versioihin ja erilaisia ominaisuuksia on mahdollista lisätä "pikku maksua" vastaan. Sumo Paintissa voi kuviaan jakaa muiden käyttäjien kesken ja saada heidän kommenttejaan niistä.
Tässä alla kokeeksi valokuvaamastani oravasta tehty "oravakuutio" malliksi. 3D toiminnolla voi tehdä vaikka nettisivulleen kolmiulotteisen klikkailunappulan. Sumo Paintin käyttö onnistuu rekisteröitymättä ja se löytyy www.sumopaint.com ja mikä parasta Sumo Paint on suomalaista kädenjälkeä!
Löysin kätevän netissä toimivan ilmaisen kuvankäsittelyohjelman joka toimii selaimessa.Sumo Paint ohjelma mahdollistaa kuvien käsittelyn ilman kalliita koneelle asennettavia ohjelmia. Se ei tietenkään korvaa aktviivikäyttäjän tarpeita, mutta hätätapauksessa ja tavallisen kotikäyttäjän tarpeisiin ohjelmassa on paljon käteviä toimintoja, joilla kuvia voi muokata vaikka millaiseksi.
Käyttöympäristöstä löytää yhtymiä taannoisiin Photoshop versioihin ja erilaisia ominaisuuksia on mahdollista lisätä "pikku maksua" vastaan. Sumo Paintissa voi kuviaan jakaa muiden käyttäjien kesken ja saada heidän kommenttejaan niistä.
Tässä alla kokeeksi valokuvaamastani oravasta tehty "oravakuutio" malliksi. 3D toiminnolla voi tehdä vaikka nettisivulleen kolmiulotteisen klikkailunappulan. Sumo Paintin käyttö onnistuu rekisteröitymättä ja se löytyy www.sumopaint.com ja mikä parasta Sumo Paint on suomalaista kädenjälkeä!
 |
| SumoPaintilla tehty 3D Oravakuutio |
 |
| Sumopaint toimii selaimessa |
torstai 18. lokakuuta 2012
Pientä Pinterestiä
Liityin Pinterestiin jo heti kun ensimmäiset uutiset sen tulosta kantautuivat. Tämä taisi olla joskus keväällä 2012? Vai onkohan siitä jo enemmän aikaa? Tosin kokemukseni tuolloin jäi vain siihen liittymiseen. Tämän kurssin innostamana lähdin aktvioitumaan Pinterestissä ja selvittämään paremmin kokeillen mistä on oikein kyse. Aika ajoin Pinterestistä kuulee joitain mainintoja ja nyt lopulta sain hyvän syyn perehtyä asiaan tarkemmin.
Kirjautuminen onnistui kätevästi olemassa olevalla Facebook tilillä ja oma profiilikuva ilmestyi automaattisesti myös Pinterestin profiiliin. Sitten olinkin sormi suussa, mutta onneksi Pinterest tarjosi alkuun erilaisia ryhmiä, joita voi lähteä seuraamaan aluksi. Klikkailin niitä viisi kappaletta omaan seuraantaan ja heti ilmestyi ikkunaan kasa erilaisia kuvia valituista ryhmistä. Löysin lopulta mahdollisuuden etsiä tuttuja ja sainkin esiin Facebook kaverini, joilla on Pinterest jo käytössä. Niitä sitten klikkailin Follow (seuraa) tilaan ja näin millaisista kuvista he ovat pitäneet.
Pinterest tarjosi myös omaan selaimen "kirjanmerkkeihin/suosikkeihin" lisättävän "Pin it" mahdollisuuden, jota voi millä tahansa sivulla vieraillessaan käydä painamassa. Se mahdollistaa kyseisellä sivulla olevan kuvan jakamisen omassa "Board"issa (taulussa). Kuvaa voi myös samalla kommentoida ja ystävätkin voivat kuvaa kommentoida.
Pääsin Pinnaamisen vauhtiin tänään (vai miksiköhän sitä kutsutaan?), mutta vielä siellä on paljon tutkimista. Näin tyhjältä näyttää oma Boardini toistaiseksi.
Kirjautuminen onnistui kätevästi olemassa olevalla Facebook tilillä ja oma profiilikuva ilmestyi automaattisesti myös Pinterestin profiiliin. Sitten olinkin sormi suussa, mutta onneksi Pinterest tarjosi alkuun erilaisia ryhmiä, joita voi lähteä seuraamaan aluksi. Klikkailin niitä viisi kappaletta omaan seuraantaan ja heti ilmestyi ikkunaan kasa erilaisia kuvia valituista ryhmistä. Löysin lopulta mahdollisuuden etsiä tuttuja ja sainkin esiin Facebook kaverini, joilla on Pinterest jo käytössä. Niitä sitten klikkailin Follow (seuraa) tilaan ja näin millaisista kuvista he ovat pitäneet.
Pinterest tarjosi myös omaan selaimen "kirjanmerkkeihin/suosikkeihin" lisättävän "Pin it" mahdollisuuden, jota voi millä tahansa sivulla vieraillessaan käydä painamassa. Se mahdollistaa kyseisellä sivulla olevan kuvan jakamisen omassa "Board"issa (taulussa). Kuvaa voi myös samalla kommentoida ja ystävätkin voivat kuvaa kommentoida.
Pääsin Pinnaamisen vauhtiin tänään (vai miksiköhän sitä kutsutaan?), mutta vielä siellä on paljon tutkimista. Näin tyhjältä näyttää oma Boardini toistaiseksi.
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Kuka kommentoi ja kenen tarinoita?
Blogit ovat mahdollistaneet luovuuden, oman kädenjäljen kanavoinnin ja julkaisumahdollisuuden kaikille. Jo nettisivujen tekeminen 90-luvun puolivälissä antoi monille mahdollisuuden ilmaista itseään maailmalle. Blogien esiäiteinä olivat "Päiväkirjat/Vieraskirjat", joita pidettiin nettisivuilla ja joiden avulla sai palautetta kirjoittamilleen asioille. Nyt nykyinen tekniikka on tuonut nettisivut mahdolliseksi kaikille. Se on ilmaista ja helppoa sekä nopeaa! Useimmat ihmiset pitävät blogia harrastuksestaan, kirjoittavat mielipiteitään ja jakavat ajatuksiaan, mutta kuinka monia näitä kommentoidaan? Kuka niitä lukee? Blogien määrä kasvaa ja kasvaa, uusia tulee ja vanhoja jää roikkumaan bittiavaruuteen. Hyviä blogeja luetaan todella paljon ja huonoja kukaan ei katsele saati lue.
Aika moni julkisuuden henkilö kirjoittaa blogiin, facebookiin jne, mutta lukevatko he saamiaan palautteita koskaan? Ovatko blogit vain tapa luoda ja ylläpitää omaa julkikuvaa ja saada ajatuksiaan esille, viis siitä mitä muut niihin vastaavat ja kirjoittavat? Usein näkee hyviäkin ja iskeviä vastauksia ja kommentteja julkaistuihin teksteihin, mutta jostain syystä blogin, facebookin tms omistaja ei näihin kommentoi takaisin.On helppoa kertoa mielipiteensä, mutta joskus on vaikeampaa perustella niitä.
Aika moni julkisuuden henkilö kirjoittaa blogiin, facebookiin jne, mutta lukevatko he saamiaan palautteita koskaan? Ovatko blogit vain tapa luoda ja ylläpitää omaa julkikuvaa ja saada ajatuksiaan esille, viis siitä mitä muut niihin vastaavat ja kirjoittavat? Usein näkee hyviäkin ja iskeviä vastauksia ja kommentteja julkaistuihin teksteihin, mutta jostain syystä blogin, facebookin tms omistaja ei näihin kommentoi takaisin.On helppoa kertoa mielipiteensä, mutta joskus on vaikeampaa perustella niitä.
tiistai 16. lokakuuta 2012
Sosiaalinen media politiikan apuna
Sosiaalinen media mahdollistaa politiikassa todella hyvän vuorovaikutuksen. Seuraan Twitterissä useita poliitikkoja ja on kiinnostava nähdä minkätyyppiset asiat nousevat esille heidän viesteissään. Aikaisemmassa postauksessanikin jo mainitisin, miten sosiaalisessa mediassa esiityminen on kunnallisvaalien myötä kasvanut. Ehdokkaat tekevät postituksia kieli keskellä suuta ja yrittävät neutraalin positiivisesti kertoa mitä mieltä ovat. Etenkin positiiviset asiat tai yleistä mielipidettä seurailevat mielipiteet tuodaan voimakkaasti julki. Negatiivisia ja hankalia aiheita vältellään. Toki näitäkin saa lukea, etenkin niiden ehdokkaiden taholta, jotka pyrkivät ravistamaan äänestäjiä vaaliuurnille nostamalla epäkohtia voimakkaasti esiin.
Twitteriä käyttävät erittäin aktiivisesti monet kansanedustajat ja ministerit, jopa entinen presidentti twiittaa aika ajoin. Twitterin lyhyilläkin viesteillä saa yllättävän paljon näkyvyyttä ja mielipiteitään esiin, kunhan vain osaa ytimekkäästi sen kirjoittaa ja laittaa twiittaukseen linkin esim. nettisivullaan olevaan kirjoitukseena, tms. Muutamat ministerimme ovat myös erittäin aktiivisia twiittailijoita. He kirjoittavat lyhyitä kommentteja päivän tapahtumista ja matkoistaan. Seuraajia heidän kommenteillaan on ja lehdistökin nappaa sieltä aika ajoin uutisen.
Tuntemattomilla kunnallisvaaliehdokkailla on kova työ saada seuraajia mihinkään sosiaaliseen mediaan. Hyvät teemat ja blogikirjoitukset ajankohtaisista aiheista voivat ylittää uutiskynnyksen ja näin saada näkyvyyttä muuallakin ja sitäkautta herättää kiinnostuksen omiin postauksiin erilaisissa kanavissa. Aktiiviset poliitikot ovat haalineet ison joukon seuraajia kaikkiin sosiaalisiin medioihin.
Twitteriä käyttävät erittäin aktiivisesti monet kansanedustajat ja ministerit, jopa entinen presidentti twiittaa aika ajoin. Twitterin lyhyilläkin viesteillä saa yllättävän paljon näkyvyyttä ja mielipiteitään esiin, kunhan vain osaa ytimekkäästi sen kirjoittaa ja laittaa twiittaukseen linkin esim. nettisivullaan olevaan kirjoitukseena, tms. Muutamat ministerimme ovat myös erittäin aktiivisia twiittailijoita. He kirjoittavat lyhyitä kommentteja päivän tapahtumista ja matkoistaan. Seuraajia heidän kommenteillaan on ja lehdistökin nappaa sieltä aika ajoin uutisen.
Tuntemattomilla kunnallisvaaliehdokkailla on kova työ saada seuraajia mihinkään sosiaaliseen mediaan. Hyvät teemat ja blogikirjoitukset ajankohtaisista aiheista voivat ylittää uutiskynnyksen ja näin saada näkyvyyttä muuallakin ja sitäkautta herättää kiinnostuksen omiin postauksiin erilaisissa kanavissa. Aktiiviset poliitikot ovat haalineet ison joukon seuraajia kaikkiin sosiaalisiin medioihin.
maanantai 15. lokakuuta 2012
Sosiaalinen media ja "oma brändi"
Nyt kun kunnallisvaalit ovat päivän polttava aihe, olen kiinnittänyt huomiota ehdokkaiden näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa. Itselläni on muutamia kunnallisvaaliehdokasystäviä, joiden aktiivisuus etenkin facebookissa kasvoi kesän aikana selvästi. Samalla huomasin ehdokasbrändin rakentamisen alun. Ehdokkaat postailevat päivän polttavista aiheista, mutta yllättävän varovasti ja neutraalisti - tarkasti brändistään kiinni pitäen. Facebookissa usein "uskalletaan" postailla vain pääsääntöisesti positiivisia asioita ja varotaan kirjoittamasta asioista, jotka saattavat herättää liikaa tunteita. Sosiaalisessa mediassa rakennetaan myös omaa brändiä. Sitä julkikuvaa, mitä jokainen haluaa antaa itsestään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)